Keltikangas-Järvinen Liisa
Hyvä itsetunto
(WSOY)
Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on puhunut itsetunnosta radiossa, vanhempainilloissa, opettajien ja varhaiskasvattajien koulutuspäivillä sekä monissa muissa tilaisuuksissa. Useat kuulijat ovat halunneet tietää aiheesta lisää. Tähän kysyntään vastaa kirja Hyvä itsetunto. Se kertoo siitä, mitä itsetunto on, ja toisaalta myös siitä, mitä se ei ole; niistä väärinkäsityksistä, joita hyvästä itsetunnosta esiintyy. Itsetunnon kehittymistä tarkastellaan sekä perheessä että koulussa, ja pohditaan, miten vanhemmat ja opettajat voivat antaa kasvavalle lapselle hyvän itsetunnon.
On tärkeää, mitä vastataan kun lapsi tulee kertomaan onnistumisestaan tai epäonnistumisestaan, ja on tärkeää, asetetaanko lapselle selviä lapselle sopivia tavoitteita vai asetetaanko hänelle aikuisen vastuullisuus ja taivas katoksi suorituksille. Sekä kotona että koulussa tapahtuu päivittäin asioita, jotka vaikuttavat lapsen itsetuntoon, mutta joiden vaikutusta ei ole koskaan tarkemmin ajateltu.
Kirja on tarkoitettu kaikille vanhemmille ja ammattikasvattajille, miksei myös aikuisille oman itsensä tutkailuun. Sanoma on: itsetunto on tärkeä ihmisen voimavara. Se kehittyy hyväksi, kun ihmisestä pidetään. Hyvän itsetunnon kanssa on helppo elää, mutta huono itsetunto ei ole katastrofi. Senkin kanssa voi hyvin tulla toimeen.
Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot
(WSOY)
Professori Liisa Keltikangas-Järvinen paneutuu teoksessaan sosiaalisuuteen, sosiaalisiin taitoihin ja aggressiivisuuteen. Sosiaalisuuden merkitystä korostetaan ja arvostetaan nykyisin niin koulussa kuin työelämässä, mutta mitä se lopultakin on? Mitä ovat sosiaaliset taidot, ja miten ne eroavat sosiaalisuudesta? Miten käyttäytyy sosiaalinen lapsi, miten sosiaalinen aikuinen? Onko sosiaalisin se, joka äänekkäimmin kiinnittää huomion itseensä ja dominoi vuorovaikutustilanteita?Liisa Keltikangas-Järvinen syventää kirjassaan ymmärrystämme sosiaalisuudesta ja sosiaalisista taidoista ja selventää niiden eroja. Sosiaalisuus on synnynnäinen temperamenttipiirre, joka liittyy haluun olla ihmisten kanssa. Sosiaaliset taidot ovat opittuja ja tarkoittavat kykyä olla muiden kanssa.
Keltikangas-Järvinen tarkastelee myös niitä temperamenttipiirteitä, joita sosiaalisiin taitoihin tarvitaan. Sosiaalisuus ei ole niiden joukossa ensimmäisenä. Sosiaalisten taitojen kääntöpuolena on aggressiivisuus. Miten aggressio syntyy, millaisia ovat sen taustalla olevat häiriöt ja miten se toimii pärjäämisen keinona ja poikkeavana ongelmanratkaisumallina? Entä kuinka kitkeä pois lapsen aggressiivisuutta ja ohjata hänen sosiaalisia taitojaan? Päiväkodin merkitys sosiaalisten taitojen kehityksessä on teoksessa keskeinen tarkastelun kohde.