Rakkausriippuvuus ja narsistinen dynamiikka
Rakkausriippuvuus ja narsistinen dynamiikka
Rakkausriippuvuudella tarkoitetaan pakonomaista ihmissuhteen tavoittelua. Jos lapsuutemme on ollut jollakin tavalla turvaton, olemme usein alttiita ajautumaan toimimattomiin ja dramaattisiin ihmissuhteisiin. Rakkausriippuvaisuus on monimuotoista: se voi ilmetä useina lyhyinä, intohimoisina suhteina, jotka päättyvät miltei yhtä nopeasti kuin ovat alkaneetkin. Rakkausriippuvuus voi ilmetä myös pitkinä toimimattomina ja jopa väkivaltaisina suhteina. Narsistiseen suhteeseen on helpompi manipuloida rakkausriippuvainen ihminen, jolla on traumatausta ja vajaus kokemuksessa siitä, että hän on rakkauden arvoinen. Alistuvan ja miellyttämään pyrkivän ihmisen käytöstä on helpompi ohjailla.
Rakkausriippuvaiset ajautuvat muita helpommin narsistisiin suhteisiin useasta syystä. Avaan tässä niistä muutamia. Ensimmäinen riskitekijä liittyy kaltoinkohtelevaan tai väkivaltaiseen perhetaustaan. Osalla rakkausriippuvaisista on vaikeuksia tunnistaa, milloin he ovat vaarassa. Turvattomuus on voinut normalisoitua, jolloin varoitusmerkit jäävät huomaamatta. Toinen riskitekijä liittyy vaikeuteen tutustua kumppaniin. Monille rakkausriippuvaisille kumppaniin tutustuminen on vaikeaa. Tämä voi liittyä siihen, etteivät he ole yhteydessä itseensä eivätkä siksi oikein tiedä, keitä he ovat silloin, kun eivät elä jonkun toisen ihmisen elämän kautta. Kun oma minuuden kokemus on heikko, on vaikea sanoittaa omia tarpeita, rajoja ja arvoja. Tällaisessa tilanteessa narsistinen henkilö ottaa usein ohjat käsiinsä ja rakkauspommituksen siivittämänä vie suhdetta nopeasti eteenpäin. Kolmas riskitekijä liittyy intensiteetin ja läheisyyden sekoittumiseen. Rakkausriippuvaiset voivat sekoittaa voimakkaan intensiteetin läheisyyden tunteeseen. Henkeä salpaava tunne, jolla he syöksyvät pakonomaisesti uuteen suhteeseen, ei ole vielä todellista läheisyyttä. Rakkausriippuvainen voi kokea hyvin voimakkaita tunteita ihmiseen, joka on todellisuudessa vielä täysin vieras. Moni rakkausriippuvainen on kokenut lapsena hylkäämisen tai arvottomuuden tunteita, jotka ovat jääneet tunnistamatta ja käsittelemättä. Kumppanin voimakkaalla idealisoinnilla pyritään laastaroimaan näitä lapsuudessa syntyneitä syviä emotionaalisia ja joskus fyysisiäkin haavoja. Neljännen riskitekijän muodostaa siis kumppanin idealisointi. Tällöin rakkausriippuvainen sijoittaa kumppaniin sellaisia toivottuja ominaisuuksia, joita hänessä ei todellisuudessa ole. Idealisoinnin myötä kumppanin todelliset piirteet ja teot voivat jäädä huomiotta, ja jopa väkivaltainen tai kaltoinkohteleva kumppani saatetaan kokea turvallisena. Viides riskitekijä liittyy tunteiden tunnistamiseen. Rakkausriippuvainen ei usein ole oppinut erottamaan omia tunteitaan, minkä vuoksi esimerkiksi pelko, jännitys ja ihastuminen voivat sekoittua toisiinsa. Tämä vaikeuttaa todellisen turvallisuuden ja läheisyyden arvioimista ihmissuhteissa.
Kiintymyssuhdevauriot
Tapamme olla vuorovaikutuksessa parisuhteessa ja muissa läheisissä ihmissuhteissa on peräisin lapsuudestamme. Rakkausriippuvuuden taustalla on lapsuuden aikaisia kiintymyssuhdetraumoja, jotka muodostavat vääristyneitä uskomuksia, joiden mukaan riippuvainen ei ole rakkauden arvoinen. Rakkausriippuvuuden taustalta löytyy usein riittämätöntä vanhemmuutta, vaillinaiseksi jäänyt tai jollakin tavalla vaurioitunut kiintymyssuhde ja traumoja. Mikäli lapsi joutuu hakemaan turvaa samoista aikuisista, jotka tuottavat hänelle uhkaa ja pelkoa, syntyy kiintymyssuhdevaurio. Usein rakkausriippuvaisen vanhempi ei ole tunnistanut rajaa itsensä ja lapsen välillä. Lapsesta on voinut tulla vanhemman tunteiden säätelijä, lohduttaja tai vastuunkantaja. Kun lapsi oppii olemaan tärkeä olemalla tarpeellinen, tämä malli voi tuntua aikuisena tutulta myös parisuhteissa. Siksi narsistinen dynamiikka voi vetää puoleensa: siinä toinen tarvitsee, ottaa tilaa ja odottaa peilausta – ja rakkausriippuvaisen omat tarpeet jäävät sivuun.
Kiintymyssuhdeteoria
Kiintymyssuhdeteorian kehittäjä on psykologi ja psykoanalyytikko John Bowlby (1907–1990). Kiintymyssuhdeteoria on teoria pienen lapsen ja hänen hoitajansa välisestä suhteesta ja sen vaikutuksesta lapsen myöhempään elämään aikuisuudessa. Kiintymyssuhdeteoriaa voidaan kutsua myös teoriaksi rakkaudesta. Kiintymyssuhteet syntyvät jo ensimmäisten elinvuosien aikana, ja ne määrittävät sitä, miten ihminen toimii myöhemmin elämässään läheisissä tunnesuhteissa. Yleisesti puhutaan neljästä kiintymyssuhdemallista: turvallisesta, välttelevästä, ristiriitaisesta ja jäsentymättömästä.
Turvallisessa kiintymyssuhteessa lapsi saa kokemuksen siitä, että hänen tarpeensa tulevat nähdyiksi ja vastatuiksi riittävän johdonmukaisesti. Aikuisena tämä mahdollistaa läheiset ja vastavuoroiset ihmissuhteet, joissa sekä oma että toisen tila voivat olla olemassa samanaikaisesti. Välttelevässä kiintymyssuhteessa lapsi oppii pärjäämään yksin ja tukahduttamaan omat tarpeensa, koska apua tai lohtua ei ole ollut saatavilla. Aikuisena tämä voi näkyä etäisyytenä, itsenäisyyden korostamisena ja vaikeutena luottaa toiseen ihmiseen.
Rakkausriippuvuuden näkökulmasta keskeisimpiä ovat kuitenkin ristiriitainen ja jäsentymätön kiintymyssuhde. Näissä hoiva on ollut epäjohdonmukaista, arvaamatonta tai pelkoa herättävää. Turva ja uhka ovat kietoutuneet toisiinsa, eikä lapsi ole voinut luottaa hoivan pysyvyyteen.
Ristiriitainen kiintymyssuhde
Ristiriitaisesti kiinnittynyt kaipaa läheisyyttä, mutta ei voi luottaa sen pysyvyyteen. Parisuhteet ovat usein intensiivisiä ja etenevät nopeasti tunnepitoiselle ja intiimille tasolle. Taustalla elää kuitenkin jatkuva hylätyksi tulemisen pelko.
Jäsentymätön kiintymyssuhde
Jäsentymättömässä kiintymyssuhteessa lapsi ei ole saanut kokemusta siitä, että aikuinen olisi johdonmukaisesti turvan lähde. Hoiva on voinut olla riittämätöntä, arvaamatonta tai pelkoa herättävää. Aikuisena rakkaus voi tuntua kaoottiselta. Läheisyys, pelko, lohdutus ja kipu voivat sekoittua toisiinsa. Usein narsistinen puoliso ottaa roolin sekä kaltoinkohtelijana että lohduttajana. Rakkausriippuvainen hakee hyväksyntää ja turvaa alistajastaan.
Miten toipua?
Me narsismin uhrit ja rakkausriippuvaiset saatamme kokea, että olemme kroonisesti olosuhteiden uhreja, joille asiat vain tapahtuvat ikään kuin itsestään. Meistä voi tuntua, että ihmiset tulevat elämäämme ilman, että voimme itse vaikuttaa siihen, keitä päästämme lähellemme. Aloittaessamme toipumistyöskentelyn meidän on otettava itse vastuu omasta elämästämme. Meidän on uskallettava tarkastella omaa historiaamme, lapsuuden perhettämme ja sukumme vuorovaikutusmalleja. Jos meitä ei ole kohdeltu lapsena rakkaudellisesti ja arvostavasti, emme ole oppineet rakkaudellista suhtautumistapaa itseemme emmekä osaa pitää itsestämme huolta. Silloin emme edellytä myöskään kumppaniltamme arvostavaa ja kunnioittavaa suhtautumista itseämme kohtaan. Jos emme uskalla olla terveellä tavalla itsemme puolella, saatamme antaa kumppanimme vähätellä ja alistaa meitä.
Kun huomaat ajautuvasi vanhoihin kaavoihin, pysähdy ja pohdi, mikä on se kipu, joka saa sinut hakeutumaan epätasapainoisiin parisuhteisiin yhä uudestaan. Rakkaus ei ole pelkkää tunnetta, vaan se on myös tekoja, joihin ihminen voi aina itse vaikuttaa. Malta tutustua uuteen ihmiseen ja opettele tunnistamaan ihmiset, joiden kanssa sinun ei kannata edes yrittää rakentaa parisuhdetta.
Katso itseäsi myötätunnolla ja rakkaudella. Opettele pitämään huolta itsestäsi ja tarpeistasi, sillä silloin toksisen riippuvuuden ote hellittää. Lempeää toipumismatkaa.
Voit lukea lisää aiheesta kirjastani Rakkausriippuvuus – Miten toipua? (Otava, 2025).
Tanja Moring
Kirjoittaja on narsismiin erikoistunut terapeutti, kriisityöntekijä, sertifioitu Mind-Body Bridging -terapeutti (MBB®), erityistason seksuaaliterapeutti ja peruskoulutukseltaan sosionomi/diakoni (AMK).