Lammi, Sirpa (2011)

TAUSTALLA AURINKO, JOKA EI LÄMMITÄ

Lapsuus vanhemman varjossa ja siitä selviytyminen

Itä-Suomen yliopisto

Erityistason perheterapiakoulutus

Narsistinen puoliso löytyy tänä päivänä lähestulkoon jokaisesta kotitaloudesta, ainakin jos naistenlehtiin on uskomista. Vanhemman narsistisuudesta ei sen sijaan puhuta yhtä usein, etenkään äitien kohdalla. Myyttisesti halutaan uskoa vanhempien aina rakastavan lapsiaan ja tekevän aina
parhaansa lapsensa hyväksi haluamatta heille mitään pahaa. 

Tämä uskomus voi oikeuttaa Reenkolan (2008) mukaan väkivaltaisen kurinpidon tai lapsen toistuvan hylkäämisen. Uskotaan, että lapset unohtavat ikävät kokemuksensa ja antavat anteeksi. Kuitenkin aikuisten kuvauksissa
narsistisista perheistään vanhemmat näyttäytyivät Välipakan (2007) mukaan etäisinä, kylminä ja ankarina arvostelijoina. Esiin nousi myös täydellistä lapsen mitätöintiä, haukkumista, kuuntelematta jättämistä, fyysistä pahoinpitelyä ja lapsen käyttämistä omiin tarpeisiin.

Britton (2007) on todennut, että ”ihminen haluaa olla rakastettu, pelkää olla vihattu ja toivoo tulevansa ymmärretyksi” (ks.Tuhkasaari, 2007). 

Narsistisen vanhemman varjossa kasvava pieni puu
jää vaille näitä kasvun tärkeitä edellytyksiä. Taustalla oleva aurinko ei, työn otsikon mukaisesti, lämmitä. Paitsi etteivät tällaisen auringon säteet lämmitä, ne vaikuttavat ikään kuin suuntautuvan väärään suuntaan, kohti itseään. 

Narsistisessa perheessä tämä tarkoittaa sitä, ettei lapsen käytöstä arvioida sen perusteella, mitä se kertoo lapsen tunteista ja kokemuksista, vaan sen perusteella, miten
se vaikuttaa vanhemmuussysteemiin. Oleellisinta on se, miltä vanhemmasta tuntuu, ei se, miltä lapsesta tuntuu. Yrityksistään huolimatta lapsi ei kykene lukemaan vanhempansa katseesta tai kosketuksesta sitä, onko hän vanhemmalleen tärkeä.

⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠