Vaikeat rajat

19.7.2025

Narsisti arvostelee ja loukkaa, nimittää, määräilee, kiukuttelee. Kun on tarpeeksi kauan elänyt tällaisen käytöksen kanssa, se muuttuu arkiseksi, eikä enää tajua itsekään että omia rajoja on loukattu. Helposti myös alkaa etsiä syytä itsestä.

Narsistisesta suhteesta irtautuessa voi oma kompassi olla aika lailla sekaisin. Kun toinen ei enää rajaa, oman itsen tunteminen voi jopa tuntua vaikealta. Silloin joutuu miettimään, kuka olen, mikä minulle on tärkeää. Näitä asioita olisi kuitenkin hyvä miettiä myös silloin, kun on narsistisen suhteen keskellä tai kohtaa narsismia muissa ihmissuhteissa.

Kun omia rajoja ei edes tunnista kunnolla, voi jäädä ihmettelemään, mistä rajat oikein tulevat, miten ne määritellään. Rajojen tunnistaminen voi olla itselle todella vierasta. Meidän rajamme perustuvat meidän arvoihimme, asioihin, jotka ovat meille itsellemme tärkeitä. Jokaisella meillä on omat, arvokkaat arvomme. Jollekin on tärkeää työ tai luovuus, toiselle oikeudenmukaisuus, hauskanpito, ystävät tai perhe. Arvoja on lukematon määrä, mutta ne ovat niitä juttuja, jotka itselle tuntuvat merkityksellisiltä ja saavat meidät nousemaan aamulla sängystä.

Omien arvojen tunnistaminen on niin tärkeää, että joku on ihmetellyt, miksi tätä ei ole opeteltu jo koulussa. Arvojen tunnistamiseen voi lähteä aluksi vaikka kirjaamalla itselleen arvoja, jotka ensimmäiseksi tulevat mieleen. Apuna voi käyttää netistä löytyviä arvojen listoja. Pienen pohdiskelun jälkeen yleensä pintaan nousee asioita, jotka ovat itselle niitä tärkeimpiä. Kun listalle on tullut muutama asia, kannattaa paria tai kolmea tarkastella enemmän. Työn arvoa esimerkiksi voi pohtia miettimällä, mikä työssä on tärkeää itselle, millainen työpaikka on itselle sopiva ja millainen työntekijä haluan olla. Arvot näyttävät suuntaa rajoilleni. Jos yksi arvoistani on olla hyvä vanhempi lapsilleni, toisen jatkuva kritiikki siitä, miten lapsiani kasvatan on astumista rajoilleni.

Kun arvoja pohdiskelee, saattaa törmätä oman elämän ristiriitoihin. Perhe-elämä on ehkä arvoistasi kympin arvoinen, mutta se ei toteudukaan sellaisella tavalla kuin haluaisit. Puoliso ei ota vastuuta eikä ymmärrä sinun panostasi. On hyvä muistuttaa itselleen, että toista ihmistä ei voi muuttaa, vain itseä. Omat tarpeet ja toiveet voi ja pitää kertoa. Hyvä kumppani kunnioittaa sinun arvojasi ja yrittää ottaa ne huomioon. Eri asia on, miten narsisti niihin suhtautuu. Koska empatia puuttuu, narsisti näkee vain hänen tarpeensa ja valppaasti kritisoi sinua, kun uskallat olla eri mieltä. Voi käydä niin, että tilannetta ei voi juurikaan muuttaa, koska narsisti ei muutu. Kun joutuu elämään aina vasten omia arvoja, alkaa helposti voida pahoin. Kuitenkin se, että on tietoinen arvoistaan ja tilanteestaan antaa sinulle valinnan vapautta. Tilanteesi voi olla juuri nyt sellainen, että et voi vaikka jättää parisuhdetta vaan valitset siihen jäämisen olosuhteiden pakosta. Se on sinun valintasi, ja sinulle oikea juuri tällä hetkellä. Pienenä peräkaneettina edelliseen on hyvä muistuttaa itseään, että väkivaltaiseen suhteeseen ei pitäisi jäädä, ei itsen, eikä lasten takia. Apua väkivaltatilanteisiin voi hakea esimerkiksi Nollalinjalta.

Kun omia arvoja alkaa tunnistaa ja arvostaa, on helpompi asettaa rajoja muille. Tekniikkaa kannattaa harjoitella ja ihan miettiä, mitä jossain tilanteessa on hyvä sanoa. Mitään oikeaa tapaa tuskin on, mutta oman itsen kannalta on mukavampaa, jos ei tempaudu tunteiden myrskyyn kun pitäisi sanoa jotain, mistä toinen ei pidä. Jos isovanhempi aina kommentoi lastenkasvatusta, voi miettiä, millä sanoilla voi hermostumatta rajata, että kasvatus kuuluu minulle, ei heille. Liiallisiin perusteluihin ei kannata mennä. Riittää, että näyttää, missä raja kulkee.

Mitä sitten tapahtuu, kun asettaa rajan? Narsisti ei toisten rajoista pidä - ja sen huomaa. Hän varmasti yllättyy, närkästyy, suuttuu, mököttää ja ennen kaikkea haastaa. Varaudu siihen. Helpointa on toistaa jo sanomaasi ja olla menemättä mukaan narsistin koukeroihin.

Varaudu myös siihen, että itsestä tuntuu kamalalta. On kuin olisi tehnyt pyhäinhäväistyksen. Syyllisyys ja häpeä raikuvat jo ihan itsestään, ja volyymi lisääntyy kun narsisti soittaa omaa marssiaan.

Ikävät tunteet ovat, no, ikäviä. Ne nousevat pintaan lähes automaattisesti tilanteissa, joissa olemme oppineet toimimaan vain toisen ihmisen ehdoilla, mutta nyt menemmekin niitä vastaan. Tunteiden kokeminen voi ahdistaa ja pelottaa, mutta tunteet eivät ole vaarallisia. Ne eivät voi vahingoittaa sinua. Tunne on vain tunne. Tunne herättää ajatuksia. Syyllisyyden tunne saa helposti ajattelemaan, että on huono tai paha ihminen. Varaudu tähän ja muista että tunteet eivät ole tosiasioita ja ne tulevat ja menevät, samoin ajatukset. Tunteen kanssa voi vain olla, se ei vahingoita ja lievenee ajan kuluessa, usein jo minuuteissa. Tunnetta voi opetella tuntemaan, tunnustella sitä kehossa, antaa sille nimi (syyllisyys, pelko), antaa sen olla ja vähitellen hiipua.

Rajan asettamisen pelko saattaakin olla voimakkaan tunteen pelkoa. Pitää muistaa että kakkua tehtäessä on kananmunat rikottava, eli on oltava valmis myös sietämään epämiellyttäviä tunteita, kun näyttää narsistille, missä minun rajani ovat.

Täysipainoinen ja rikas elämä on sitä, että voi elää omien arvojensa mukaisesti. Kukaan muu kuin sinä itse ei pysty näitä arvoja kirkastamaan. Rajoja tarvitaan, jotta arvosi kävisivät toteen. Narsisti ei kunnioita toisen rajoja. On tärkeää, että sinusta tulee omien rajojesi rajavartija. Pienet teot ovat tärkeitä, sillä kerralla on mahdoton muuttaa kaikkea. Siksi haluaisin, että mietit tänään, mikä on se pienin raja-aita, jonka voit pystyttää. Mikä on se pienin teko joka vie sinut omia arvojasi kohti? Kun pystyt sitä rajaa vartioimaan, olet tehnyt suuren harppauksen oikeaan suuntaan.

Teksti:

Pieni Sinihilkka vertaistukiohjaaja, psykiatrinen sairaanhoitaja